lauantai 27. joulukuuta 2014

Sukkia ja kipeytyneitä hartioita!

Ensi vuonna olen taas hiukkasen viisaampi (toivon mukaan) ja aloitan lahjasukkien neulomisen jo kesällä. Hiukan meinasi tulla kiirus näissä neulomuksissani. Neuleissani näkyy kyllä aloittelijan kädenjälki, ja virheitä sattui ja tapahtui, mutta kaipa näistä ihan käyttökelpoisia ja lämmittäviä sukkia tuli. 


 Pöllösukkien ohjeen näin Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä (sieltä ohje löytyy tiedostoista nimellä yo-pöllösukka). Minun oli ihan pakko alkaa neuloa näitä yhdelle pöllöfanille. Itse pöllökuvio oli ihan yksinkertainen tehdä, kunhan ensin taistelin, miten lasihelmet saadaan neulottua mukaan pöllön silmiksi. Viimein sen sain kaaliini uppoamaan! Näihin ei tullut resoria ollenkaan nilkkojen kohdalle, koska unohdin sen. Ehkä joku päivä tikuttelen myös itselleni tällaiset.



Toiset pitkät sukat tein tällä ohjeella. Oma lisäykseni on nuo satiininauharusetit.




 

Lisäksi tikuttelin tällaiset jo aiemmin tekemäni balleriinatossusukat nyt isommassa koossa:








Nämä pitsisukat sain vielä joulunpyhinä tehtyä. Näistä tuli vähän hassunnäköiset, kun eivät ole jalassa, mutta jalkaan ne muotoutuivat nätisti. Ohje on tässä.








Tähtien tuiketta ja ajoneuvoja paidoissa

Muutamat pikkuiset paidat ompelin joululahjoiksi, molemmat Ottobren kaavoilla.


 Tähtipaitaan tuli tuollainen jänskä valenappilista, jonka kanssa taistelin melkoisen tovin. En tainnut osata sitä tehdä ihan niin kuin olisi pitänyt, mutta onneksi alimmalla napilla sain peitettyä pienen kauneusvirheen ;)Tähtipaidan molemmat kankaat ostin Kangaskapinasta.





Pikkuruiseen ajoneuvopaitaan nappasin resorien värit betoniautojen mukaan, ja paidasta tuli ihanan pirtsakka pienen pojan paita.










Pipoja pukinkonttiin

Neuloin muutamia pipoja joululahjaksi jo aiemmin hyväksi havaitsemallani palmikkopipon ohjeella. Väreiksi valitsin tällä kertaa hopean ja kullanruskean. Muokkasin ohjetta sen verran, että tein resorireunasta kaksinkertaisen ohjeesta poiketen ja lisäsin näin myös hiukan pipon syvyyttä.



Yhden pipon tein sitten ihan oman pään mukaan. Silmukoita loin koon 6 pyöröpuikoille 80 ja resorikerroksen jälkeen neuloin vuorotellen  kerroksen oikeaa, kerroksen nurjaa. Tupsuksi ompelin aitoa turkista.

 Resorista tuli himpun verran löysä, joten pujotin siihen läpinäkyvää joustokuminauhaa. Neitokaiseni toimii tässä pipomallina :)



Joulukoristesavotta Tildan tapaan

Tottahan minun piti hommata itselleni uusin Tilda-opus, sillä näin sen esittelystä siinä olevan pöllökoristeiden ohjeen (Finnanger: Tammi 2014)! 





Tästä kirjasta sainkin sitten melkoisen riesan itselleni, kun päätin tehdä aimo kasan niin kuusi-, tähti-, sydän- kuin pöllökoristeitakin itselleni ja muille lahjaksi. Näitä sitten väkertelin illat ja päivät, mutta ehkä lopulta kaikki oli sen arvoista :)



 Isommissa pöllöissä on ripustusnauha ja pienemmissä hakaneula takana.

 Kuusiin keksin ommella pieniä turkooseja muovihelmiä koristeeksi.



Tällaiset pikku yllärit lähtivät esikoisemme eskariopeille neidin omatekemien korttien kera.

Itselle piti tietenkin tehdä kirjan ohjeella suuri pöllöpuu:




lauantai 29. marraskuuta 2014

Sydämellinen tonttulakki

Esikoisellani oli esikoulussa puurojuhla, jonne sai ottaa tonttulakin mukaan, ja pitihän minun äkkiä tehdä hänelle hiukan totutusta poikkeava lakki... ettei vain toista samanlaista tulisi vastaan ;) 




Ihanaisesta sydäntrikoosta tuli niin soma lakki! Ohje ja kaavat löytyy tästä linkistä, ole hyvä. Pikkuveli saa omansa tähtitrikoosta, jahka kangas saapuu postilaatikkoon.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Hirvipaita ja pöllöpussukka




Minulla on puikot viuhunut siihen malliin, että niska- ja hartiahieronnan sadan kerran setti pukinkonttiin olisi paikallaan :) Muutamat joululahjat olen jo saanut väkerrettyä valmiiksi, ja loppuihin on suunnitelmat hyvin mallillaan. Ompeluksiakin on suunnitteilla pukinkonttiin, ja kankaita on tilailtu valmiiksi sieltä sun täältä varastoja täydentämään. 

On mahtavaa, miten olen taas hurahtanut neulomiseen! En ole pitkään aikaan välittänyt koko hommasta, mutta nyt minulla on oikeastaan täydellinen elämäntilanne, jotta ehdin taas keskittyä pitsineuleiden sun muiden salattuun maailmaan. Neulonnassa riittää aina haasteita, ja on mahtava huomata, kuinka sitä vain osaa vanhasta muistista seurata kuvioneuleitten ohjeita ja saa loihdittua onnistuneen luomuksen, joka toivottavasti ilahduttaa saajaansa. Joskus pitää purkaa, mutta sen jälkeen virheen muistaa pitkään! 

Harmikseni en voi vielä postata valmiista neuleistani, jotta joulusalaisuus säilysisi, mutta muutamia jutskia on tullut tässä tehtyä. Kuopuspojalleni ompelin perhekahvilan valokuvaukseen hassun hirvipaidan trikoosta, jonka olen syksyllä ostanut jemmaan. Kuvassa hihat näyttää hivenen liian lyhyiltä, mutta ei ne kyllä käytössä tuntuneet siltä. Kaava on muunneltu Ottobren raglanhihaisen teepaidan kaavasta, eli tein vain ohjeeseen pitkät hihat. Hihan kankaat löytyi tilkkulaatikosta.



Ystävälleni ompelin synttärilahjaksi pikkuisen pöllöpussukan, sillä hän on pöllöfani, ihan kuten minäkin. Kröhm, mehän siis tykkäsimme pöllöistä, ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö, ja nyt valloillaan oleva pöllövillitys on jopa välillä ottanut meitä pattiin. ME KEKSIMME KOKO PÖLLÖJUTUN! :) 


 Pussukka on ommeltu samanlaisella Tildan ohjeella, kuin aiemmin ompelemani pöllölaukut. Tämä on keskikokoinen pussukka, eli toimii joko meikkipussukkana, kynäkotelona tms.

Mutta hei, iloista joulun odotusta kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan. Olisi joskus mukava lukea kommentteja tuolta kommenttiboksista! Joko joulukortit on postitettu? Minä askartelin (valmiin askartelupaketin  turvin, sillä en ole askartelu-paskartelu ihminen) joulukortit esikoistyttöni kanssa ja saamme ne postitettua ensi viikolla kaikkein tärkeimmille. Muistakaa, että ajatus on tärkein!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Palmikkoneulepipo ja porkkanakakkua

Tällä kertaa opin taas jotain uutta, kun tein itselleni elämäni ensimmäisen palmikkoneulepipon. Olen aina ajatellut, että palmikkoneule olisi jotenkin hankala tehdä, mutta eihän se ollutkaan! tästä virisi pieni ajatus, jos tekisin näitä muutaman lisää pukinkonttiin ;) Lisäksi minulla on valmiina ihanien palmikkoneulesukkien ohje odottamassa. Pipon ohje löytyy täältä.

Kuva ei tee oikein oikeutta pipolle, eli se ei ole päässä noin suipon mallinen vaan asettuu mukavasti pään muotoon. Lankana tässä on ihana Novitan Hile, jossa tulee mukana hiukan kimallusta ja seassa on 20 % villaa sopivasti lämmittämässä.



Sain tässä eräänä lauantaipäivänä "hiivaleipäkohtauksen", eli  aloin leipomaan kerralla useampaa sorttia, vaikkei ollut edes mikään juhla tulossa. Leivoin litrasen pullataikinallisen korvapuusteja, pellillisen suklaaneliöitä ja porkkanakakun (pst: se on sitten porkkanaKAKKU tai porkkanaLEIVOS, ei ikinä porkkanaPIIRAKKA. En vain voi sietää, jos sitä kutsutaan jälkimmäisellä nimellä... heh.) Porkkanakakkua en ole koskaan leiponut kotona, vaan ainoastaan ammattikouluaikoinani, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Olihan se sen arvoista! Ohje on taas luottokirjastani Kotiruoka ( Isotalo - Kuittinen: Otava 2001).

Porkkanakakku



Pohja:
2 munaa
1,5 dl sokeria
75 g sulatettua voita
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja 
3 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 dl mantelirouhetta
1,5 tl kanelia

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sulatettu (ja jäähdytetty) rasva. Lisää jauhot, mausteet ja porkkanaraaste varovasti. Kaada voideltuun tasapohjaiseen vuokaan ja paista  175 asteessa noin 30 minuutta. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä.

Täyte:
 100 g tuore- tai sulatejuustoa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria.

Sekoita täyte tasaiseksi massaksi. Levitä jäähtyneelle kakulle. Koristele mantelirouheella.


 Nyt minulla alkaa tosissaan puikot viuhumaan, sillä olen aloittanut joululahjaneulomusten teon. Postauksia tulevista lahjoista en tietenkään tee ennen jouluaattoa, että jännitys säilyisi ;) Neulonnassa on kuitenkin monenlaista, on sukkaa, pipoa, ehkä kaulahuivia ja lapastakin.

 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Suklaakakku ja mättöpiirakka

Muutamia leipomuksia on tullut tehtyä, vaikkakin harmittavan harvoin nykyään. Perinteistä suklaakakkua tein tuomisiksi perheystävillemme. Tämän ohje on luottokirjastani Kotiruoka ( Isotalo, Kuittinen, Otava 2001). Ohjeen nimi on Kevyt kahvikakku, mikä naurattaa minua suuresti: eihän se ole kevyttä nähnytkään.

Suklaakakku



2 munaa
2 dl sokeria
100g sulatettua voita
2 dl maitoa ( tai kermaa, jos teet suklaakakkuversion; minä käytin kevytkermaa)
1,5 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja
mausteeksi:
2 tl vaniljasokeria (tai 1 tl suklaakakkuversioon)
100 g rouhittua suklaata (jos teet suklaakakun)  Minä laitoin minttu-krokanttisuklaata
Lisäksi voi laittaa 1 rkl kaakaojauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sulatettu voi (jäähdytetty). Lisää vuorotellen maito/kerma ja jauhot mausteineen & leivinjauheineen. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Kuorruta kakku noin 100-200 grammalla suklaata, jonka joukkoon voi nakata hitusen voita. Itse käytän maitosuklaata.


Tämä on parasta jääkaappikylmänä, kun kuorrute on kovettunut!

Mättöpiirakka (kinkku-paprika-tomaatti-mozzarella-pestopiirakka)

Minulla alkoi heti syksyn alettua niiskunenäflunssa vaivata, ja alkoi tehdä hirveasti mieli jotain vahvistavaa mättöpiirakkaa. Semmoista, josta saisi parantavaa voimaa! Minullahan ei mene koskaan ruokahalu kipeänä ollessa, vaan päin vastoin se kiihtyy. Tein tämä piiraan ihan oman pääni mukaan, ja yritän nyt muistella, mitä siinä oli:


Pohjan ostin tällä kertaa valmiina, eli se oli sellainen pakastepiirastaikina. Täytteeseen tuli pussillinen savukinkkukuutioita, keltainen paprika, kermaa (en nyt millään muista, mitä käytin, mutta tähänhän käy niin smetana, ranskankerma, maustetut ruokakermat, maustamaton ruokakerma jne), 1 kananmuna, päälle tomaattia ja pestoa sekä paiston loppuvaiheessa morzzarellajuustopalleroita. Paistosta sen verran, että minulla pohja jäi raa'aksi, vaikka esipaistoin pohjaa 10 minuuttia piiraspaketin ohjeen mukaan ja paistoin  täytteineen vielä puolisen tuntia, eli ensi kerralla pidän varmaan vartin kauemmin piirasta uunissa kuin ohje sanoo.



Tuunaushamosia

Välillä pitää tehdä näitä tuunauksia, ettei vanhoja lumppuja kerry liikaa nurkkiin. Minulla on ollut muutama mekko, jotka eivät enää ole näyttäneet kovin - kröhm - imartelevilta ylläni. Niinpä tuunailin näistä Siiri-neidille muutaman hameen, hän kun tykkää pukea niitä useimmiten eskariin sukkiksien tai legginsien kanssa. Nojoo, ehkä nämä on enemmän semmoisia kotihameita, tai ensi kesäksi hellehameita,  koska kankaat on päässeet jo pahasti kulahtamaan.

Mustapohjainen mekko on tehty vanhasta tunikasta, ja koska siinä oli valmiina rypytykset, voi sitä käyttää Siirillä tuubimekkona tai sitten taitettuna hameena.

Asusteita syksyyn: hassu fleecehattu ja veikeät lippapipot sekä pehmoiset pöllökaulahuivit

Hassu fleecehattu

Sain huikeen idiksen kopioida Aten Tinttu-merkkisestä hassusta lohikäärmepiposta Siirille tyttömäisemmän hatun. Syksyn ensi pakkasaamut saivat meidän päät palelemaan, ja siksi kaivoin kaapista jemmaamani Hello Kitty -fleecepalasen ja suunnittelin tällaisen hassun Tinttu-kopion.


 Malli on siis ihan sama, mutta ylös ei tullut "väkäsiä." Hatun päihin tuli kolme fleecesuikaletta liehukkeiksi. Kerrassaan hassu ja lämmin lakki, joka menee myös korville.



Veikeät lippapipot ja pehmoiset pöllökaulahuivit

Löysin netistä kivan kaavan lippapipoon, joita olen aina silloin tällöin jossain nähnyt ja niitä kovasti ihastellut. Kaavaa en nyt jostain syystä enää löytänyt, mutta täältä sitä voi yrittää tonkia, jos joku muu sen löytäisi. Nämä pipot voivat kyllä olla jo liian kylmät tähän kauteen, mutta tuleehan se kevät ensi vuonna ja nämä voi olla vaikka kauppareissuilla kätevät.






 Näiden pipojen juttu on nuo tupsut!





 

Samalla hurruuttelin maailman pehmeimmästä (ja kauneimmasta) pöllökankaasta sekä lapsille että itselleni kaulahuivit. Lapsille on lyhyemmät mallit, jotka kiinnitetään isolla napilla.






 Meidän eskarilainen protestoi kaulurin käyttöä, ja tavallinen solmittava kaulahuivi ei ole lapsella oikein käytännöllinen (saati turvallinen roikkuvine liehukkeineen). Niinpä saatan nyt saada neidin pukemaan lämmintä kaulalleen, kun huivi on niin näppärä eikä takin alle jää solmua painamaan.


 Itselleni tein tuubimallisen huivin.








Kyllä meidän nyt kelpaa!!