sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Piirakkasukat, paperivalot ynnä muita joululahjatekeleitä

Tervehdys!

Joulunpyhät on vietetty ja on aika kääntää nokka kohti uusia tuulia. Enää kaikki tekemiset eivät pyöri joulun ympärillä, vaan voin alkaa suunnitella muunlaisia ompeluksia ja askarteluja. Muutenkin elämä muuttaa taas suuntaansa, sillä todennäköisimmin työni kirjastossa ei enää jatku ensi vuoden puolella.

Koska lahjat on jo jaettu, voin nyt esitellä muutamat omat tekoseni, joita olen pukinkonttiin tehnyt täksi jouluksi. Töitten ohella en jaksanut tehdä kovinkaan monta omatekoista joululahjaa, mutta muutaman nyt kuitenkin.

 








Nämä piirakkasukat aloitin jo tämän vuoden tammikuussa, mutta jossain vaiheessa intoni lopahti ja sain toisen sukan tehtyä vasta tänä syksynä. Lankana näissä on Novitan Nalle ja ohje löytyy täältä. Malli on minusta oikein kaunis ja ohje todella helppo toteuttaa!




Tällaiset paperivalot taittelimme mieheni kanssa molemmille mummuille. Tai no, öh, mieheni nämä taitteli. Sisään ostimme paristoilla toimivat led-valot, toiseen punaiset ja toiseen kirkkaat. Kartonki on kohokuvioista ja luonnonvalkoista väriltään. Ohje on Tiina Rinteen Valo leikkii paperilla -kirjasta (Gummerus 2015), jonka esittelyn voit lukea tästä.


Höyhenkranssin askartelin musta-harmaa-valkoisesta höyhenlajitelmasta ja styrox kranssipohjasta. Liimasin höyhenet perusliimalla, tein rautalangasta ripustimen sekä keskelle koristeen, johon kiinnitin mustia lasihelmiä ja muovisen timantin. Kranssin perusidea on peräisin kirjasta Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin (Niemi, Nuikka ja Koivumäki. Minerva 2015), mutta keskikoristeen keksin itse.

 Ai niin, ja tästä piposta olisi pitänyt tulla minulle palmikkopipo. Tämän pipon oli tarkoitus olla uutukaisen Neulemestari-kirjan (Mäkelä 2015) esittelyn mallityö, mutta siitä tuli hiukan liian pieni. Se mahtui lopulta vain meidän nukkevauvalle :D Syynä tähän oli se, etten valinnut ohjeen lankaa, vaan tein pipon Novitan Hile -langasta. Nyt siis mars lankakauppaan ja ostamaan oikea, tarpeeksi paksu lanka mallityötä varten. Neulemestarin esittely siirtynee näin ollen ensi vuoden puolelle.





Ensi vuonna meno tässä blogissani jatkuu melko samanlaisena: esittelen mukavia harrastekirjoja ja välillä omia tekosiani, pääasiassa ompeluksia. Keväällä esittelyssä on enemmän leivontaan keskittyviä kirjoja, mutta jokunen käsityöopuskin sekaan mahtuu. Heti vuoden alussa julkistan myös oman Blogistanian Tieto  -kirjallisuuspalkintoehdokkaani.



Oikein mukavaa uutta vuotta kaikille! Olkoon ensi vuosi 2016 kivoja ideoita, iloisia inspiraatioita ja oikeita onnistumisen tunteita pullollaan!




torstai 17. joulukuuta 2015

Kirjaesittely: Talven hopeiset hiutaleet. Koti pukeutuu joulun tunnelmiin.

Talven hopeiset hiutaleet. Koti pukeutuu joulun tunnelmiin: Ilona Pietiläinen.

"Yritän napata kiinni hiljaa taivaalta leijuvan hiutaleen – sen täydellinen kauneus paljastuu vasta harmaan lapasen päällä. Huomaan miettiväni, kuinka ihmeessä sen herkkyyden voisi tallettaa.
Sellaisen kauneuden tahdon rakentaa kotiinikin joulun ajaksi; pientä hetkeä venytän aloittamalla valmistelut jo hyvissä ajoin. Tämä on lupa kaikille meille joulua rakastaville. Emme suinkaan suostu odottamaan marraskuuta koristeiden kanssa – tunnustan, etten odota edes lokakuuta. Koti täyttyy varmasti tarvitaan -materiaaleista, ja huomaan kaipaavani tunnelmaa jo syysaikaan, kun valo vähenee.(Docenco)"

Julkaistu: 09/2015
Kustantaja: Docendo
Kuvat: Ilona Pietiläinen ja vierailukotien asukkaat, Ingimage
Sivuja: 168
Kirjailijan blogi: www.valkoinenpuutalokoti.blogspot.fi
Kirjailijan aiempaa tuotantoa: Kesäpesä (Docendo 2015), Innostu ja onnistu, Hurmaava huvila, KokoNainen (Docendo 2014), Lumoava joulu, Hulivilin onnenhetket, Unelmien piilopaikka(Docendo 2013), Talven taikaa (Docendo 2012), Koti lehvistön varjossa (Vakka ja kansi 2012), Elämää valkoisessa puutalossa (omakustanne 2011), Villa Charme (Sateenkaarentaa 2011)

Arvostelukappale

Ilona Pietiläinen on tehnyt melko kunnioitettavan määrän kirjoja, joista suurin osa liittyy sisustamiseen ja puutarhanhoitoon. Hän on henkeen ja vereen jouluihminen. Siitä ei voi erehtyä, kun tutkii hänen aiempaa tuotantoaan: häneltä on ilmestynyt jo ennen tätä teosta kaksi jouluun liittyvää kirjaa. Nyt esittelen Pietiläisen tuoreimman jouluilu-oppaan Talven hopeiset hiutaleet, josta en nyt poikkeuksellisesti, ajanpuutteen vuoksi  tehnyt mitään malliaskartelua saati leipomusta. 



Tämä teos ei ole mikään ohjekirja, jota luetaan nappaamalla ohje sieltä, toinen täältä. Tämä on ehdottomasti tunnelmointikirja! Kirja on jo kooltaan vaikuttavan kokoinen, ja tunnelmalliset, joulua henkivät kuvat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Tämän kirjan  tekstiosuudet kannattaakin lukea alusta alkaen kokonaan, jotta pääsee mukaan Pietiläisen tunnelmointiin ja joulun odotukseen. Mukavat ohjeet ilmestyvät mukaan tarinan lomassa ja inspiroivat mukaan jouluiluun - kuten Pietiläinen kutsuu tapaansa valmistautua suureen talven juhlaan.



Kirjassa hyödynnetään valtavasti luonnonmateriaaleja - oksia, sammalta, marjoja, kukkia, lehtiä. Jos rakastaa asetelmia ja kransseja, tämä on siihen oikea innostaja. Välillä voi kokeilla vaikkapa kanelilettuja ja sydänpuuroa, paahdettuja manteleita tai Tontun taikajuomaa. Jos kaipaa käsille tekemistä, kirjan sivuilta kyllä löytää muutaman neulonta- ja virkkausohjeen, kodin sisustukseen muutamia vinkkejä tai ohjeen kaapin nikkaroimiseen vanhasta ovesta.



Monia kirjan vinkkejä olisin halunnut kokeilla tähän esittelyyn, mutta minulla on nyt niin monta rautaa tulessa, että jätän tuonnemmaksi. 


Kirjan koko aukeaman kuvakokoelmat ovat todellista silmänruokaa, joita voi katsella ihan vain huvikseen tai sitten vinkkejä etsiäkseen. Kissamme Sameli kävi myös testaamassa kirjan kulmaa nukkuma-alustana, ja hyvinhän tuo näyttää kelpaavan!




Tunnelmallista joulua kaikille!


tiistai 8. joulukuuta 2015

Kirjaesittelyt: Ihanasti koukussa - virkkaa helposti värikästä kotiin / Retroneuleet - suosikkeja vuosien varrelta.

Esittelen tässä postauksessa kaksi Kustannus Mäkelän hiljattain julkaisemaa käsityökirjaa, joista toisessa on kivoja, helppoja neulontaohjeita ja toisessa värikkäitä ja hauskoja virkkausohjeita.

Ihanasti koukussa - Virkkaa helposti värikästä kotiin: Susanna Zacke ja Sania Hedengren.

"Virkkaa suloinen peitto, tee tuoleihin uudet päälliset tai sujauta "pädi" virkatun suojuksen sisään. Virkattu solmio tai isoäidinneliöistä tehty rumankaunis retroliivi tuovat tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä.
Sania Hedengren ja Susanna Zacke tarjoilevat tuttuun tapaansa värikylläisen valikoiman inspiroivia käsityöideoita kodikkaassa miljöössä. Jokaiselle on jotakin, niin aloittelijalle kuin konkarillekin."

Julkaistu: 10/2015
Kustantaja: Mäkelä
Suomentanut: Seija Kukkonen
Valokuvat: Magnus Helander
Ruotsinkielinen alkuteos (2014): Snabbvirkat
Sivuja: 96
Kirjailijoiden blogi: http://www.sannaochsania.blogspot.fi/
Kirjailijoiden aiempaa tuotantoa: Kodin kaunis vintagetyyli (Mäkelä 2015), Kädentaikoja (Mäkelä 2014), Betonia ja kirppislöytöjä (Mäkelä 2013), Betonin ja mosaiikin taikaa (WSOY 2011)
Arvostelukappale

Jos kaipaat värikkyyttä elämääsi, Ihanasti koukussa tuo sinulle sitä. Kirjassa on paljon sööttejä ja helposti toteutettavia virkkausohjeita. Näitä ehtii vielä tehdä joululahjaksi, sillä kirjan ohjeet eivät vie kauaa aikaa. 

Kirjassa on omat osionsa pienille sisustus- ja somistusvirkkauksille, vaatteille ja asusteille sekä kauniille ja käteville tarvikkeille. Kirja on tehty pilke silmäkulmassa: värikäs virkattu solmio tai hassut pariskunnan retroliivit herättävät takuulla hilpeyttä. Kirjassa on vinkkejä moniin tarve-esineisiin, kuten koreihin, iPadin tai kännykän suojukseen, pannulappuihin ja kirjanmerkkiin. Jos haluaa haastetta, voi virkata useasta isoäidinneliöstä tai afrikkalaisesta kukasta kootun peiton, sängynpäädyn tai vaikkapa kassin. 

Minä kokeilin tehdä kirjan pöllömobileohjeen mukaan pienen koristepöllön. Virkkasin myös afrikkalaisen kukan (se käy vaikka lasinalusesta) sekä ruskeavalkoisen pannulapun. Näitä voisi tehdä vaikka sata lisää!



Retroneuleet - Suosikkeja vuosien varrelta: Eva Trotzig.

"Mitä pidetään ja rakastetaan? Tietenkin lempineuleita.
 
On olemassa vaatekappaleita, jotka eivät mene koskaan pois muodista - rakkaita neuleita, joissa näkyy oman äidin tai isoäidin kädenjälki.
Tähän kirjaan on koottu retrosuosikkeja, joita on julkaistu muutamia vuosikymmeniä sitten naistenlehdissä ja käsityövihkosissa. Mukana on myssyjä isoille ja pienille, klassikkoliivejä, kaulureita, kintaita, sukkia ja paljon muuta. Lämmikettä keholle ja mielelle!"

Julkaistu: 10/2015
Kustantaja: Mäkelä 
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Valokuvat: Malin Nuhma
Ruotsinkielinen alkuteos (2014): Sticka retro!
Sivuja: 112
Kirjailijan aiempaa tuotantoa: Neulottu rakkaudella (Mäkelä 2014), Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia (Mäkelä 2013)

Arvostelukappale

Yksinkertaisia, sopivan retroja perusmalleja kaipaavalle voin lämpimästi suositella tätä kirjaa. Mallit ovat minusta ihan aitoja retroja - kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.



Ihastuin kirjan moniin rannekkeisiin, sillä ajatuskin niistä ranteitani lämmittämässä hylkerryttää - olen vilukissa! Niinpä tekaisin yhdellä kirjan ohjeella sellaiset Novitan Rose-langasta. 
 Rannekkeissa on kaunis aaltokuvio, joka oli tosi helppo neuloa.

Minua innostaa kirjan ohjeista myös ajatus neulotusta, tummanharmaasta kotihameesta, ja aionkin toteuttaa sen joku päivä. Tähän väliin en kerennyt.

Erilaisia neulepaitoja, lapasia, sukkia, huiveja ja kaulureita löytyy moneen lähtöön. Haastavampaa neulottavaa kaipaavalle löytyy kirjoneulemalleja, mutta suurin osa töistä ovat ihan peruskauraa. Nyt vain rohkeasti retroilemaan! 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015


Osallistun ensimmäistä kertaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen äänestykseen blogeissani. Asetan ehdolle tässä käsityö- ja leivontablogissani omat suosikkini Blogistanian Tieto 2015 -sarjassa.

Aion asettaa myös omat ehdokkaani sarjoissa Blogistanian Finlandia 2015, Blogistanian Globalia 2015 sekä Blogistanian Kuopus 2015 kirjablogissani Dysphoria



Ohessa lisää tietoa Blogistanian kilpailusta ja sen säännöistä:



Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.00. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa torstaina 14.1.2016 klo 10.00. 

Blogistanian Finlandia 2015 

Blogistanian Finlandia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. 

Äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011). Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogi. 

Blogistanian Globalia 2015 

Blogistanian Globalia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. 

Äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globaliaa emännöi Kirjallisena. Minna -blogi. 

Blogistanian Kuopus 2015

 Blogistanian Kuopus 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lastenja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa. 

Äänestys järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012). Blogistanian Kuopusta emännöi Luetaanko tämä? -blogi. 

Blogistanian Tieto 2015 

Blogistanian Tieto 2015 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2015 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2015 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. 

Äänestys järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2011). Blogistanian Tietoa emännöi Les! Lue! -blogi.

 Osallistumisohjeet

 Ehdolle asettamisen edellytys on, että bloggaaja on lukenut nimeämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Ehdokaslistan kirjat on linkitettävä niiden blogiarvioihin. Osallistuja julkaisee listan blogissaan keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.00 ja käy linkittämässä listansa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. 

Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin emäntäblogissa viikkoa ennen itse äänestystä (6.1.2016). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa listan julkaistavaksi etukäteen. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä listoja ei huomioida eikä listaa saa julkaista etukäteen

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Miksi ommella 24 pussukkaa, kun yhdelläkin pärjää?

Joskus kannattaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Itse asiassa useinkin. Näin ajattelin, kun tuskailin lasten joulukalenteria suunnitellessani sitä, miten jaksaisin ommella 24 pussukkaa. Sitten minulla naksahti päässä (hyvällä tavalla) ja tajusin, että voihan siihen yhteen ainokaiseen pussukkaan vaihtaa yllärin joka ilta. Niinpä ompelin tällaisen peruspussukan:


Pussilla on ihan reilusti kokoa, sillä minua on aina ärsyttänyt tulitikkulaatikon kokoiset joulukalenterit. Mitä ihmettä niihin voi keksiä, etenkin kun pikkuromua on muutenkin lasten lelulaarit täynnä? Tarrat ja sen sellaiset on toki ihan kivoja ylläreitä, mutta jos haluaa välillä yllättää lapset jollain muullakin, on pieni koko melkoinen rajoite. Nyt tähän pussukkaan mahtuu vaikkapa uudet sukat, itse ompelema pehmoeläin tai valmiiksi puhalletut ilmapallot. Kiinnitän pussukkaan joka päivä uuden numerolapun, jotta tiedämme, mikä päivä on menossa.
 Pussukan niin ulko- kuin sisäpuolenkin kangas on tilattu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta, nyöri on omista jemmoistani, puukoristeet Sinooperista ja numerolappuja pitelevä lukko kierrätetty jostain avaimenperästä.


Siinäpä se nyt odottaa täyttämistä joka ilta.

Ompelimme yhdessä ekaluokkalaisen tyttöni kanssa tällaiset yksinkertaiset pehmopuput joulukalenteriin laitettavaksi:


 Pupujen ohje löytyy Suoraa ja siksakkia -kirjasta (Jane Bull: Mäkelä 2015). Pupujen turkoosi sekä sininen ja ruusukuvioinen Tilda-kangas on tilattu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Mustapilkullinen puuvilla on Kangaskapinasta, punaiset tähtinapit Hanhelista, siniset napit kierrätettyjä ja kaulanauhojen koristeet Sinooperista.



Hyvää joulun odotusta!

Kirjaesittely: Valo leikkii paperilla. Koristele ja sisusta paperitöillä.

Valo leikkii paperilla. Koristele ja sisusta paparitöillä: Tiina Rinne.

Kuva: Gummerus kustannus
"Hyödynnä kodin ylijäämäpaperit ja vanhat kirjat tekemällä niistä koristeita ja sisustusesineitä. Kirjan mallit sopivat paitsi juhlaan ja lahjoiksi myös koristamaan kotia arjessa ympäri vuoden.

Paperilla on monta uutta elämää nostalgisina koristeina ja moderneina sisustusesineinä. Taittele paperista kirjan kansikuvassa oleva tähtivalo. Moneen kertaan luettu pokkari saa uuden elämän taiteltuna kirjakuusen muotoon. Tunnelmaa tuova valonauha syntyy, kun päällystää valosarjan paperista työstetyillä timanteilla. Mukana ohjeita itse tehtäviin lampunvarjostimiin, pöytä- ja seinäkoristeisiin, ovikransseihin… Tähtiä, sydämiä, perhosia – monen muotoiset ja moniulotteiset koristeet antavat mielikuvitukselle siivet.

Paperi tottelee hyvin työstäjäänsä. Tekemistä tukevat selkeät ohjeet ja kuvat eri tekovaiheista. Kirjan tunnelmallisissa valokuvissa valo leikkii paperilla kauniisti.(Gummerus)"


Kuva: Gummerus kustannus
 Tiina Rinne (s. 1962) on koulutukseltaan artenomi ja työskentelee graafisena suunnittelijana. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia(Gummerus).





Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 10/2015
Sivuja: 111
Kirjailijan aiempia teoksia: Kaislatähti ja laventelikranssi (2014), Risupupu ja sammalsydän (2012), Kauneimmat pajutyöt (2005)
Arvostelukappale

Koskaan ei voi olla kodissa liikaa valoa näin pimeään aikaan, ja siksi jo Tiina Rinteen kirjan nimi Valo leikkii paperilla innosti minua. Selatessani kirjaa ilahduin lisää, kun huomasin, että se pitää paperivalo-ohjeiden lisäksi sisällään monipuolisesti erilaisia paperiaskarteluohjeita. Kierrätyshenkisenä ihmisenä en voi olla tykkäämättä siitä, että askartelussa saa hyödyntää vanhoja lehtiä ja kirjoja!

Erilaisten kekseliäiden ja toinen toistaan kauniimpien paperivalojen lisäksi kirjassa on omat osa-alueensa lehtiaskartelulle, nostalgisille paperiaskarteluille, kirjataitostöille ja erilaisille kirjataidetöille, juhlaville paperiaskarteluille sekä paperimassatöille. Näin joulun alla kirjasta löytyy sopivaa ajan henkeen sopivaa väkerreltävää: paperi taittuu kätevästi himmeliksi, sydän- ja tähtikoristeeksi tai pieneksi pöytäkuuseksi ja vanhasta kirjan sivusta voi taitella vaikkapa enkelin. 

Minut lumosi kuitenkin eniten kirjan paperivalo-osio, josta bongasin heti todella kauniit timanttivalot. Ne minä halusin tehdä!

No okei, en minä näistä ihan yksin selvinnyt... Mieheni taitteli näistä kahdestakymmenestä valosta 19 kappaletta. Minä sitten hoidin apuviivojen piirtelyt, timanttien kiinniompelun sekä -liimauksen ja ledeihin kiinnityksen. Kaikki tämä äherrys oli kuitenkin vaivan arvoista.
Paperina käytin luonnonvalkoista kohokuviokartonkia, jonka ostin Citymarketista. Ohuempi paperi olisi ollut toki helpompaa taitella, mutta halusin valoista kestävämmät.

Valo leikkii paperilla innostaa minua varmasti myös jatkossakin paperiaskarteluihin. Valoja meillä on nyt tarpeeksi, mutta vanhoja kirjan sivuja haluan ehdottomasti hyödyntää joulukoristeihin.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Meidän uusi vauva

Meille tuli eilen uusi vauva. Hän on tullut Kongosta ja hänen nimensä on Mangga. Tämä suloinen poikavauva valloitti meidän kaikkien sydämet välittömästi.


Tämän hassun nukkevauvan ompelin nostalgisella Suuri Käsityökerho -lehden ohjeella, joka on ollut vuoden 1979 syyskuun numerossa. Kyseinen vuosi on muuten sattumoisin syntymävuoteni!

Vauvan ompelin ruskeasta joustofroteesta. Tukka on tehty mustasta tekoturkiskankaasta, silmät valkeasta ja ruskeasta askarteluhuovasta sekä mustista askartelunapeista, jotka on liimattu paikalleen.  Silmätarvikkeet olen ostanut Sinooperista. Tilasin kankaat jostain nettikaupasta, mutten enää muista, mistä...

 Manggan tutin askartelin isosta napista, johon kiinnitin askarteluhuovalla päällystetyn rautalangan ja toiselle puolelle liimasin kuumaliimalla nyörinstopparin imuosaksi. Sitä minun on vielä tarkoitus parannella, sillä tutti ei meinaa pysyä vauvan suussa. Tuttinauhan virkaa toimittavan nauhan olen joskus ostanut Sinooperista.

Tämä on vain niin ihanan söpö!  


Kirjaesittely: Unelmien silmukat - Haaveista sukiksi.

Unelmien silmukat - Haaveista sukiksi: Pirjo Iivonen.


"Pirjo Iivosen ensimmäisen neulekirjan sukkamallien innoituksen lähteitä ovat Suomen kaunis luonto ja siinä koetut hetket. Malleihin sisältyy sekä yksivärisiä pintaneuleita että kirjoneuleita ja niiden yhdistelmiä. Lyyrisen harmoninen värimaailma jättää tilaa taidokkaille neulekuvioille ja vie ajatukset suomalaiseen maisemaan.

Sukkamalleissa on käytetty ennakkoluulottomasti ja innovatiivisesti erilaisia tekniikoita, joihin yhdistyy yllättäviä yksityiskohtia, esimerkiksi tavanomaisesta poikkeava kärkikavennus tai kantapää, virolaista ruusuilutekniikkaa tai vaikkapa virkattuja osia.

Uudet tekniikat ja mallit antavat paljon purtavaa kokeneillekin neulojille. Ohjeet ovat keskimäärin varsin haastavia, mutta mukana on myös muutama helpompi malli. 


Pirjo Iivonen on sanomalehtialalla työskentelevä perheenäiti, jonka rakkain harrastus on sukkamallien suunnittelu.(Moreeni)

Julkaistu: 09/2015
Kustantaja: Moreeni
Sivuja: 160
Kuvat: Ritva Tuomi ja Pirjo Iivonen
Piirrokset: Pinja Iivonen
Arvostelukappale

Tämä Pirjo Iivosen esikoisteos on jotenkin todella hellyyttävä, sillä kirjoittajan oma tyttö toimii suurimmassa osassa kuvista mallina sekä on tehnyt kirjan piirrokset. Sukkamallit ovat persoonallisia ja jokaisella niistä on oma tarinansa. Kannen kuvassakin silmää ilostuttavat Neiti kesäheinä -sukat on kaunein koskaan näkemäni malli! Kirjassa on myös palmikkomalleja ja pitsi- ja kuviosukkia. Myös miehille on muutamia, melko perinteisiä malleja. Värien kanssa sukkamalleissa ei kikkailla juurikaan, paitsi hauskoissa selfie-sukissa, joihin väriraidat määrittyvät sukkien tulevan omistajan syntymäajan ja nimen mukaan.

Pitkään pähkäilin, mitä mallia rupeaisin yrittämään tästä kirjasta, jossa on toinen toistaan kauniimpia - ja yksilöllisiä - sukkamalleja. Pitkät kuvioruudukot säikäyttivät minut, sillä tykkään enemmän sanallisista neulontaohjeista. Monet ohjeet vaikuttivat turhan monimutkaisilta minulle. Päädyin kokeilemaan hentoisen kauniita Romanssi-pitsisukkia Novitan Pikkusisko-langalla, mutten päässyt vartta pidemmälle, kun olin jo purkanut tekeleeni pariin kertaan. Jotain en vain tajunnut ohjeesta ja jätin siis yritykseni kesken.



Ihastuin vetoketjulliseen sukkamalliin, jonka nimi on leikkisästi Sussa jotain on. Mutta eih... nekään eivät onnistuneet minulla! Taas ohjeessa jokin tökki. Niinpä päätin pyytää kokeneemmalta apua, sillä halusin selvittää, onko vika nyt vain minun kokemattomuudessa vai kirjan ohjeissa. Niinpä kokenut sukanneuloja, ystäväni Paula, sai neulottavakseen koesukat tästä kirjasta.

Hän valitsi mallin "Jäähelmi" toteutettavaksi Novitan Seitsemän Veljestä -langalla






Paula ihmetteli minulle, miksi sukka pitää tehdä näin monimutkaiseksi, mutta onnistui mielestäni haasteesta mainiosti. Hän painotti, etteivät ohjeet sovi aloittelijalle (auts!), koska ovat melko pitkiä ja vaikeita ymmärtää. 

Näin kauniit sukat hän sai neulottua!

Paula teki myös hauskat Selfie-sukat, joihin on neulottu värikoodein minun syntymäpäiväni. Tämä on hauska idea, jonka mukaan voi tehdä ohjeen mukaan yksilölliset sukat itselleen tai lahjaksi.



Unelmien sukat ei ole siis millään muotoa aloittelijan kirja,kuten Paula-avustajanikin totesi, vaan sopiva haastetta ja uusia tuulia sukanneulomiseen kaipaavalle. Kauniita, keveitä sukkamalleja ja kauniin kesäisiä kuvia pullollaan on tämä kirja!

Suurkiitokset vielä Paulalle avusta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kirjaesittely: Suoraa ja siksakkia - Aloittelijan opas ompeluun.

Suoraa ja siksakkia - Aloittelijan opas ompeluun: Jane Bull.

"Surrurr... nyt ommellaan koneella!
 
Kun lapsi on saanut kipinän tekstiilitöihin ja osaa jo ommella käsin, on aika opetella hyödyllinen taito: ompelukoneen käyttö.
Tämä värikäs opas tekee siitä hauskaa! Aluksi kerrotaan ja näytetään, miten tavallinen ompelukone toimii, ja opetellaan perustaidot kuten koneen langoittaminen ja säädöt, itse "ajo" ja työn päättely. Tutuksi tulee myös kaavojen ja kankaiden kanssa työskentely. 

Sitten vain valitsemaan, mitä ompelisi ensimmäiseksi. Mukana on 20 mainiota projektia tyynyistä asusteisiin ja kasseista pehmoleluihin.(Mäkelä)"

Julkaistu: 10/2015
Kustantaja: Mäkelä
Englanninkielinen alkuteos (2015): My Sewing Machine 
Suomentanut: Mirkka Santala
Valokuvat: Andy Crawford
Sivuja: 128
Kirjailijan muita teoksia: Itse tehdyt nuket (Mäkelä 2014), Itse tehdyt pehmoeläimet (Mäkelä 2013), Pisto Pistolta (Mäkelä 2012), Kierrätä ja askartele! (WSOY 2009), Lasten parhaat juhlat/ Lasten parhaat herkut (Sanoma Pro 2006)
Arvostelukappale

Tämä kirja on aivan ihanteellinen opas lapselle, joka aloittelee ompeluharrastustaan. Väittäisinpä myös, että aikuinenkin voisi käyttää tätä perusompeluoppaanaan. Ainakin minä opin heti paljon uusia ompelun niksejä hyvien, vaihe vaiheelta havainnollistavien kuvasarjojen avulla. Kuvitus on ihanan värikästä ja inspiroivaa ja teksti ymmärrettävää. Ohjeiden teksti olisi saanut tosin olla fontiltaan isompaa.

Kirjan ensimmäisessä osiossa opetellaan kaikki, mitä ompelukoneesta tulee tietää: sen rakenne, langoitus, puolaus, ompelun aloitus ja erilaiset ompeleet. Osion lopussa on kiva viime hetken vinkkien sivu, josta minäkin nappasin heti omat ahaa-elämykseni. 

Seuraavaksi kirjassa esitellään esimerkiksi erilaisia ompeluun tarvittavia tarvikkeita, eri käsin ompelutapoja ja kaavojen piirtämistä. Itse mallityöt ovat hurmaavia, tähän aikaan sopivia söpöstelyompeluksia. Perinteisistä ostoskasseista ja essuista voi siirtyä tekemään erilaisia pehmoja, koristetyynyjä ja pussukoita. Ohjeet ovat sopivan simppeleitä lapselle.

Minun lapseni ovat ehkä vielä liian pieniä seuraamaan kirjan ohjeita itsenäisesti, joten teimme heille omat pehmoeläimet yhdessä. Ekaluokkalainen neitimme kyllä osasi jo piirtää ja leikata kaavat sekä kankaat, polki minulle apuna ompelukoneen paininjalkaa ja täytti, harsi ja viimeisteli koiransa valmiiksi ihan itse. Kyllä hän on ylpeä tuotoksestaan! Hauska retropuhelinkuosinen puuvilla on tilattu Anne-Marian kangas ja sisustusompelimosta. Silmän nappi on ostettu Hanhelista. Korvat on tehty askarteluhuovasta ja nenänä on nyörin stoppari.




Kuusivuotias poikani tarvitsi vielä enemmän minun  apuani pehmonsa teossa. Tällaisen hirmuliskon me saimme hänelle tehtyä! Hirmu on melko hurja irvistyksineen kaikkineen, mutta toisaalta melko lempeän kukkainen kuosiltaan. Kukkakangas on kierrätetty vanhasta esiliinasta. Silmän keltainen nappi on ostettu Hanhelista, suu piirretty kangastussilla ja selän suomut tehty laatikoistani löytyneistä nauhoista.



Jane Bullin Suoraa ja Siksakkia innostaa takuulla pientä ompelijanalkua ja auttaa tenkkapoon tullessa. Kirja ei mikään kuivakka opus, vaan tehty lapsia ajatellen alusta loppuun. Tämä kirja tulee olemaan meillä varmasti kovassa käytössä muutaman vuoden päästä, kun neiti itse uskaltautuu opettelemaan ompelukoneen käyttöä.