lauantai 27. helmikuuta 2016

Kirjaesittely: Kunnon leipää

Håkan Johansson: Kunnon leipää

"Kansainvälisen Bakery Masters 2014 -kilpailun voittaja Håkan Johansson jakaa kirjassaan parhaat leipäreseptinsä ja antaa kotileipureille loistavia vinkkejä, joiden avulla jokainen onnistuu.


Kirjan ohjeilla syntyvät niin aromikkaat hapanleivät kuin suussa sulavan pehmeät vehnäleivät tai rapeat näkkileivätkin. Mukana ovat myös sellaiset vanhat klassikot kuten siirappilimppu ja tumma ruisleipä.


Miten syntyy leipää ilman, että taikinaa tarvitsee vaivata? Mitä ainesosia resepteissä voi korvata toisilla, jotta leivästä tulisi vieläkin terveellisempää? Minkälaisten leipätaikinoiden tulee antaa kohota yli yön? Kaikkiin näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyvät vastaukset tästä erinomaisesta leivontaoppaasta.(Minerva)"


Julkaistu: 02/2016
Kustantaja: Minerva
Ruotsinkielinen alkuteos (2015): Brödet, stjärnbakarens bröd i ditt kök
Valokuvat: Rickard Rönnerstam
Suomentanut: Anna-Maija Luomi

Sivuja: 152
Arvostelukappale

Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomioni Kunnon leipää -kirjan kanteen, jossa komeilee mahtavan näköinen limppu, ja on siksi mielestäni yksinkertaisuudessaan hyvin huomiotaherättävä. Ruotsinkielisessä alkuteoksessa Brödet, stjärnbakarens bröd i ditt kök kannessa komeilee kirjailija itse, ja vaikka hän onkin melkoinen silmänilo, on minusta tämä suomennetun version kansi näyttävämpi. Kansi on Taittopalvelu Yliveto oy:n käsialaa.

Olen aina elänyt harhaluulossa, ettei kunnon ruislimppua voi leipoa kuin maalaiskartanossa, jossa on iso puinen leipomispöytä ja leivinuuni. Jotenkin en vain osaa mieltää ruislimpun leivontaa piskuiseen vuokrakolmiomme keittiöön. Nyt sain kuitenkin käsiini sellaisen opuksen, että päätin poksautella nuo harhakuvitelmakuplani rikki.
 


Kunnon leipää saa minulta kiitosta ammattimaisesta otteesta: mitat on grammoina, välineet ovat ammattimaisia ja leivät käsitellään ammattileipojan ottein. Håkan Johansson opastaa kirjan alussa oikeiden välineiden ja raaka-aineiden hankintaan ja kuvasarjoin ammattimaisiin leivontaotteisiin.

Sitten tulee paras osio: erilaisten hapantaikinoiden ohjeet, joiden valmistamiseen täytyy uhrata nelisen vuorokautta. Se kannattaa, sillä elävää hapantaikinaa on tämän jälkeen aina jääkaapissa jemmassa.

 
Minä päätin tehdä ruishapantaikinaa. Mikään ei muuten voita neljä päivää tekeytyneen ruishapantaikinan tuoksua: tuoksu tuo mieleeni sekä mummun puisen leipäastian että kesätyöt kotipaikkakuntani leipomossa.






Löysin kirjan sivuilta sataprosenttisen ruislimpun ohjeen, jonka päätin leipoa. Leivän leipomiseen sain uhrata kokonaisen päivän, sillä esitaikinan jälkeen on 1,5 tunnin nostatus, vaivaamisen jälkeen 15 minuutin nostatus, riivaamisen jälkeen on kahden tunnin nostatus ja sen päälle sitten vielä vajaan tunnin paisto. Kaiken huipuksi edellisenä päivänä pitää muistaa valmistaa hapantaikina, johon otetaan pari ruokalusikallista tuota purkissa kypsytettyä taikinaa. Tämä ei siis ole hätähousujen leipäohje.




Sain muistaa taas ne häpeälliset hetket leipuriopiskeluajoiltani, kun en millään oppinut oikeaoppista leivän riivausta. En sitten millään. Nyt kukaan ei ollut kurkkimassa olkani takaa, miten riivauksen suoritin, huh.




Minulla ei ole oikeanlaisia leipäkoreja nostatusta varten, mutta muovikupit saivat tällä kertaa kelvata. Täytyykin lähteä leipäkorin ostoon!




Valmiit ruislimppuni näyttivät tältä ja tuoksuivat hurmaavalta. Maku oli ihanan hapan ja säilyi hyvänä vielä usean päivän ajan. Ja oikein hyvää leipää saa aikaan tavallisessa sähköuunissakin!




Kunnon leipää tarjoaa leipäohjeiden lisäksi myös kaaviloitavasta taikinasta tehtäviä leivonnaisia, kuten croissantteja ja herkullisia wienereitä. Aionkin joku päivä kokeilla niitä, ja tehdä kaaviloitavan voitaikinan pitkästä aikaa oikeaoppisine kaulintoineen ja taitteluineen.

Kirjan lopussa Johansson esittelee myös kilpailuohjeensa, joita voi kokeneempi leipoja kokeilla (itsestäni en ole ihan varma). Kokonaisuutena tämä on mahtavan monipuolinen ja selkeä leipäopas. Lisäbonuksena kirjan sivuilla on silmänruokaa naislukijoille, sillä kirjailija ilmiselvästi tykkää poseerata kuvissa ja hänellä on käsivarressaan aika kiva tatuointi.

 

torstai 25. helmikuuta 2016

Elämäni ekat farkut

Päätin ruveta ihan hurjapäiseksi ja ommella farkut meidän pikkumiehelle. Tiedän, että se kaikki vaivannäkö tuhansine tikkauksineen ei ole selväjärkisten puuhaa, koska voisin vaivattomammin käydä ostamassa jostain ketjuliikkeestä farkut kympillä parilla. Halusin silti edes kerran elämässäni kokeilla farkkujen ompelua. Minulle oli oikeastaan ihan sama, tulisiko niistä sopivat, kunhan vain saan ne lisättyä meriitteihini.

Farkkujen ohje on Ottobre-lehdestä numero 4/2015. Mallin nimi on Good Old Basics farkut ja tein ne koossa 116 cm. Jätin  ohjeesta yhden etutaskun ja reisitaskun pois, sillä liika on liikaa. Tiesin, että farkkujen leveys tulee olemaan liioiteltu meidän laihuliinipojalle, sillä Ottobren kaavamallit ovat yleensä melko pönäköitä. En silti alkanut mihinkään kaavojen kavennusrumbaan, sillä olen laiska.

Ostin Kangaskapinasta farkkuihin mustaa joustofarkkukangasta ja tilasin kankaita.com-kaupasta niihin sopivat lyhyen metallivetskarin. Farkunnappi on tullut joskus kaupasta ostettujen farkkujen mukana. Onkin ollut vuoden viisain teko kerätä näitä varanappeja talteen!

Suuria kompastuskivia farkkujen ompelussa ei eteeni juuri ilmestynyt, joskin vetskarin ompelu tuotti hieman päänvaivaa ja huomasin, että vetskarin alavaran päällitikkaus olisi pitänyt tehdä kaksoisneulalla. Sen jouduin muutenkin ompelemaan kaksi kertaa, enkä vieläkään ole täysin tyytyväinen. Myös lahkeiden ulkosaumojen tikkaukset tuottivat ähinää ja puhinaa, kun muut saumat oli jo ommeltu kiinni. Onkohan siihen olemassa joku poppaskonsti? Nevö hööd...

 Pidän erityisen paljon takataskuista, ja olen niistä hyvin ylpeä. Enkä nyt oikeasti kuollaksenikaan muista, mistä tilasin nuo hopeiset koristeniitit niihin.
 Etutaskuihin tuli tällaiset piristävän turkoosit kankaat. Ne löytyi kaappieni kätköistä.

 Vyötärökaitaleen olin leikannut epähuomiossa väärin, ja jouduin sen leikkaamaan vielä uusiksi. Kaitaleen ompeleminen oli ehkä kaikista työläin osuus, koska sai olla tarkkana, ettei ommel nappaa sisällä kulkevaan kuminauhaan kiinni.

 Farkut ovat pojalle vyötäröltä liian reilut, kuten arvelinkin. Vaikka ompelin vyötärökuminauhan monta senttiä tiukemmaksi, saimme silti kurtata farkut vyöllä, jotta ne pysyisivät jalassa. Lahkeiden pituus on ok, sillä mallasin  ne vielä ennen käänteiden ompelua. Halusin jättää niihin silti vielä venymisen varaa.


 Ihan kivat farkut näistä silti tuli. En ole ihan maani myynyt :)

 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Ompeluksia pitkästä aikaa: fuksianpinkki haalari koululaiselle

Sain taas inspiraation ommella pitkästä aikaa. Joulunalus meni minulla enemmänkin neuloessa ja tehdessä kirjaesittelyitä useammin kuin spontaaneja, omia ompelutöitä. Tilasin aimo pinkan kankaita ja ensimmäiseksi toteutin meidän ekaluokkalaiselle hänen pitkään toivomansa jumppishaalarin Suuri Käsityö -lehden ohjeella numerosta 11-12/2015.


 Haalarikankaaksi tilasin fuksianväristä joustocollegea sekä raidalliset resorit Kangaskapinasta. Sopivanpituinen vetskari sekä hauska vedin siihen löytyi Kankaita.com -nettikaupasta. 

 Silitin koristeeksi pehmoisia kukkakuvioita sekä rintamukseen että toisen puolen taskuun. Ne olen ostanut aikoja sitten Hanhelista.

 Tein haalarin koossa 128 cm, mutta lisäsin lahkeiden ja hihojen pituuteen muutamia senttejä, sillä en halua että hihat tai lahkeet jäävät kasvupyrähdyksen jälkeen heti lyhyeksi. Haalari jäi juuri sopivasti lököttämään, ettei se kirraa mistään, muttei haara silti roiku ihan polvissa asti. Kaula-aukko on ehkä turhan avara, mutta allehan voi sujauttaa topin tai teepparin, jos se häiritsee.


 Tyttö tuntui olevan tyytyväinen haalariin ja aikoo kelpuuttaa sen kouluunkin. Väri on mukavan säpäkkä ja joustocollege on sopivan vilpoisaa verrattuna normaaliin, paksuun collegekankaaseen.

Seuraavaksi aion ommella kuusivuotiaalle pojalle farkut  sekä tytölle tunikan. Kirjaesittelyitä on tulossa myös, kuinkas muutenkaan.

Haalari oli kohtuu helppo ommella, mutta jostain syystä onnistuin sössimään vetoketjun tikkauksen niin, että kangas rypyttyi siitä hieman. Myös taskujen kohdistus meni poskelleen. Muuten olen hyvin tyytyväinen.

-------------------

Vielä tähän lopuksi kuva satumaisesta talvimaisemasta, jonka näppäsin tänään. Ihanaa, kun tuli lunta!


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Päärynä-kinuskipannari sekä salamipannari valkosipulismetanalla

Lähdin ensimmäistä kertaa mukaan Hopottajat-suosittelumedian kampanjaan. Pääsin testaamaan Myllyn Paras pannukakkujauhoa, ja kehittelin yhden suolaisen ja yhden makean reseptin. Sain kotiini postissa viiden euron arvoisen lahjakortin, jolla sain ostettua kaksi pussia kyseistä tuotetta. Muut ainekset pulitin omasta pussistani.

Jos kiinnostuit liittymään Hopottajiin, tästä linkistä se onnistuu. Käytäthän suosittelukoodiani HOP15218.

Päärynä-kinuskipannarit

Ainekset:



1 pss Myllyn Paras pannukakkujauhoa

9 dl punaista maitoa (tai kookosmaitoa, rasvatonta maitoa, kaikki käy)

2 rkl voita (sulatettuna)

Öljyä tms. leivinpaperin voiteluun
 

 Vatkaa pannukakkujauho  maidon sekaan, lisää sula voi  ja jätä turpoamaan uunin kuumumisen ajaksi (225 astetta)

 Levitä turvonnut pannukakkutaikina pellille öljytyn leivinpaperin päälle ja paista uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia.

Valmista lisukkeet: 

Kinuski:

1 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria


Lisää kuvateksti
 Keitä kattilassa noin 15 minuuttia, kunnes kinuski on sopivan paksua. Nosta jäähtymään.

 Päärynärahkavaahto:

1 dl kuohukermaa
2 dl Fit Päärynä pehmeä rahka
noin 2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
kaksi päärynää
noin 1 dl fariinisokeria

Vaahdota kerma ja sekoita se päärynärahkaan. Lisää sokerit.

Kuori ja viipaloi päärynät. Keitä päärynäviipaleita fariinisokerissa noin 15 minuuttia, nosta jäähtymään.

 Paloittele pannukakku tai ota haluamasi muotoisella muotilla kuvioita. Pane pannarin päälle pari päärynäviipaletta, pursota päärynärahkavaahtoa ja viimeistele omatekoisella kinuskilla. Nauti!


Salamipannari valkosipulismetanalla



Ainekset:



1 pss Myllyn paras pannukakkujauhoa

9 dl punaista maitoa (tai kookosmaitoa, rasvatonta maitoa tms.)

noin 2 rkl voita (sulatettuna)

Öljyä leivinpaperin voiteluun

1 pss salamisuikaleita

1 sipuli

mustapippuria

valkosipulijauhetta



Lisukkeeksi:

1 prk smetanaa

1 valkosipulin kynsi



Vatkaa pannukakkujauho maidon sekaan, lisää sula voi ja jätä turpoamaan uunin kuumumisen ajaksi (225 astetta).



Pilko sipuli ja ruskista sitä hieman pannulla. Lisää paistettu sipuli ja salamisuikaleet turvonneeseen pannukakkutaikinaan. Lisää ripaus pippuria ja valkosipulijauhetta.



Levitä pannukakkutaikina pellille öljytyn leivinpaperin päälle ja paista uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia.



Valmista lisuke: murskaa valkosipulinkynsi smetanaan ja sekoita hyvin.



 Nauti valmis salamipannari smetananokareen kanssa. Njam!


 --------------------



Oma kokemukseni Myllyn Paras Pannukakkujauhosta on hyvä. Vaikka pannaritaikinaa ei nyt ole muutenkaan vaikea tehdä, on jauheesta tehty pannari vielä vaivattomampi, kun munia ei tarvitse lisätä taikinaan. Pannarit paistuivat tosi tasaisesti ja maistuivat ihan tavalliselle pannarille.

 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kirjaesittely: Neulemestari

Neulemestari: Katharine Goddard (toim.)



"Neulemestari haastaa neulontakunnon kohotukseen!

Valitse itsellesi sopiva vaativuustaso ja tartu puikkoihin. Tässä muhkeassa neulontakirjassa on yhteensä 40 ohjetta: lämpimiä sukkia, kaulaliinoja ja myssyjä, suloisia malleja vauvoille ja taaperoille sekä klassikkoneuleita aikuisille. 

Kuva: Mäkelä
Lisäksi neulotaan silmää ilahduttavia yksityiskohtia kotiin, kuten neulepeittoja, tyynyjä ja joulupallokoristeita. Ja tietenkin koreja, joita ei voi koskaan olla liikaa!

Kirjassa on kattava, yli 70-sivuinen tekniikkaosio, jonka valokuvin havainnollistetut ohjeet auttavat aloittelijankin onnistumaan. Mukana ovat mm. perussilmukat, silmukoiden luominen, lisääminen j
a kaventaminen, napinläpi sekä kirjo- ja intersianeuletekniikat. (Mäkelä






Kustantaja: Mäkelä 
Julkaistu: 11/2015
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Valokuvat: Ruth Jenkinson
Englanninkielinen alkuteos: Winter Knits - made easy (Dorling Kindersley Limited 2014)
Sivuja: 256
Arvostelukappale

Neulemestari on juuri se kirja, jota olen kaivannut: paljon HELPPOJA neuleohjeita monenikäiselle ilman suuria kikkailuja. Ohjeet mahtuvat yleensä yhdelle aukeamalle ja ne ovat pääosin sanallisia. (Olen aiemmin jo ilmaissut inhoni ohjetaulukoita kohtaan.) Toki kirjan sivuilta ytyy ohjeita myös kirjoneuleisiin, joihin on sitten omat värikaavionsa.

(Kuva: Mäkelä)


Kuten kirjan englanninkielinen nimi Winter Knits - made easy antaa viitteitä, on Neulemestari tulvillaan talvisia neuleohjeita. Muhkeat neulepaidat, pipot, torkkupeitot ja villasukat lämmittävät talven paukkupakkasilla. Ohjeet on jaettu kätevästi aihepiireittäin: vauvojen ja pikkulasten neuleisiin, naisten neuleisiin, miesten neuleisiin ja sisustusneuleisiin. Kirjan lopussa on todella kattavat, kuvalliset opastukset tarvikkeista ja työvälineistä sekä eri työtavoista. Tämä osio kattaa melkein puolet kirjan sivuista. 

Minä päätin kokeilla tehdä kivan palmikkokuvioisen tupsulakin itselleni. Minulla oli alkuun hieman epäonnea kirjan ohjeen kanssa: Ohjeessa mainittu lanka oli minusta ihan liian kallista (13 euroa kerä), joten tein ensimmäisen pipokokeiluni Novitan Hile -langasta. Se oli kuitenkin liian ohutta, ja piposta tuli lasteni nukelle sopiva, heh.





Seuraavaksi tilasin Lankava-nettikaupasta arviolta samanpaksuista lankaa kuin ohjeen Rowan Big Wool, Alize Superlana Maxia, jossa on 75 prosenttia akryyliä ja 25 prosenttia villaa. Tein pipon ohjeen mukaisilla kymppikoon puikoilla, mutta piposta tuli minulle ihan liian pieni. Poikani sai pipon ja rupesin suurentamaan ohjetta: vaaditun 48:n silmukan sijaan loin 60 silmukkaa, eli pipoon tulisi yksi palmikkokuvio enemmän. Neuloin vielä korkeutta pipoon lisää, ja vihdoin viimein sain pipon itselleni. Pitihän minun sitten tehdä kolmas pipo mustasta langasta tyttärellenikin.



 Minun ja poikani pipoon laitoin turkistupsut, mutta tyttö halusi pipoonsa ohjeen mukaisen lankatupsun. Vastoinkäymisten jälkeen tämä oli tosi kiva ja simppeli palmikkopipo-ohje! Ehkä meillä suomalaisilla vain on niin iso pää, että ohjeita pitää suurentaa...


 Voin suositella Neulemestaria hyväksi perusneuleoppaaksi. Itselleni tuli paljon uutta tietoa työtavat-osiossa, ja aion vielä paneutua ohjeisiin oikein ajatuksen kanssa, jotta saan neulomisestani sujuvampaa. Eikun puikot viuhumaan, vielä on talvea jäljellä!